Jubu ja Piipu näyttelemässä

Käytiin tänään Jubun kanssa Valkeakoskella näyttelyssä. Oltiin molemmat hirmu hienoja ja hienosti. Jubu sai esitellä itseään ensin ja tuomarisetä (Gert Christensen Tanskasta) tykkäsi siitä muuten, mutta hampaat ei kuulemma olleet hyvät: sillä on joku alapurenta. Tällaisen lausunnon Jubu sai:

”13 months, good size, underbite, good muzzle, nice dark eyes, good stop, high well set ears, good neck and topline, well set tail, good short body, sufficient angulated in rear, needs to stabilize front movement, chest needs to be deeper, good coat, nice temperament”

Laatuarvosana oli H, mistä emäntä oli kovasti iloinen, ja suhtautuminen tuomariin -kohtaan ruksattiin, että rodunomainen lähestyttäessä.

Pikkuemäntä oli mukana kameran kanssa ja tässä pari kuvaa Jubusta:

Minä olin ERInomainen ja JUK2 ja sain SA:n. Näin minusta lausuttiin:

”12 months, feminin head and expression, good muzzle, strong teeth, nice eyes, well set ears, good neck and topline, good body, well angulated, moves well, good coat, nice temperament”

Reissu oli ihan kiva, mutta aika väsyttävä – Jubu simahti heti oman näytöksensä jälkeen:

Täältä tähän tällä kertaa

– Piipu

Näytelmää, agiliitoa, uintia, mittauksia…

Moikkelis koikkelis kaikki ja pusipusi!

Minä olen Jubu ja kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa. Meidän emäntä on ollut melkein lomalla (mikä on huisin kivaa) ja siksi olemme touhunneet kaikenlaista viime aikoina. Olemme Piipun kanssa käyneet harva se päivä Tamskin tallilla juoksentelemassa kepakoiden läpi (tästä emäntä ehkä kirjoittaa lisää treeniblogissa) ja silloin tällöin näyttelyharjoituksissa rauhoittumassa ja kopeloitavana. Emäntä sanoo, että näyttelytreenit tekevät minulle tosi hyvää, vaikkei minusta kehien adonista tulekaan, kun olen niin pikkainen ja vähän alapurentainen.

Ollaan käyty uimasssakin. Piipu tykkää uimisesta ihan kamalasti ja heti ensimmäisellä kerralla loikki veteen näin:

Minäkin varmasti tykkäisin uida, jos vaan osaisin. Tässä minun tyylinäytteeni:

Minulle hommattiin pelastusliivit ja varmaan ajatus on, että opettelen uimaan niiden avulla. Huisin kivaa, ehkä!

Piipu kävi näyttelyssä Riihimäellä pari viikkoa sitten. Tuomari Eva Ekstam antoi sille EH:n ja sanoi näin:   ”Hyvän tyyppinen, hieman matalaraajainen kokonaisuus, hyvät korvat, hieman karkea kallo-osa, hyvä ilme, hieman pehmeä karva, hyvät sivuliikkeet, mutta ahdas takaa.”

No juu, eihän Piipu kaikista pitkäjalkaisin parsonni ole ja tuollaisella upottavalla nurmikentällä se näyttää vielä normaalia lyhytkoipisemmalta:-).

Äitini Melli on kisaillut aika ahkerasti agilityä, viimeksi juhannuksena Piikkiön Tuorlassa. Se sai tulokseksi nollan, viitosen ja kaksi hyllyä. Emäntä on kovasti tyytyväinen, sillä Melli tuntuu nyt taas tykkäävän liitohommista kovasti. Tässä äidin nollarata:

Emäntä haluaa vielä laittaa tänne muistiin pari tärkeää mittaustulosta. Meidät punnittiin eläinlääkärissä ja mitattiin näytelmäharjoituksissa ja minä painan 5,8 kg ja ehkä (toivottavasti) vähän alle 35 cm korkea. Piipun mitat ovat 6,7 kg ja 33 cm. Nyt täällä kovasti toivotaan, että joku agilitytuomari joskus onnistuisi mittaamaan minut alle 35 senttiseksi…

Terkuin, Jubu

Piipun ensimmäinen näytelmä

Me ollaan Jubun kanssa viime aikoina käyty muutamissa leikkinäytelmissä ja näytelmäharjoituksissa. Ollaan saatu sinistä ja punaista ja oltu toisia ja kolmansia ja neljänsiä ja viimeisiä. Tänään minä pääsin ihan oikeisiin näytelmiin täällä Tampereella (Jubu ei päässyt, kun se pelkää pöytää ja vieraita ihmisiä ja sen hampaat ovat vinksin vonksin). Tuomarina oli ranskalaistäti, jota kaikki rakastivat suunnattomasti.

Minä pärjäsin hienosti ja sain upean arvostelun (suomenkielinen teksti on käännöspalvelulta):

”Hyvä pään ilme. Erinomainen pigmentti. Kaunis kaula. Seisoo erittäin hyvin edestä ja takaa tarkasteltuna. Erinomaiset kyljet ja rintaosa. Erinomainen ylälinja ja hännän kiinnitys. Erittäin hyvä karkea turkki. Erinomaiset liikkeet.”

Sain ERIn ja SA:n, ja olin junioriluokan toinen, aika hieno homma!

Emäntä sanoo, etten ole kovin valokuvauksellinen – en kuulemma koskaan oikein onnistu (sen ottamissa) valokuvissa. Minä sanon, että jos Piipu-kuvissa on jotain vikaa, niin se on puhtaasti kuvaajan huonoutta!

Mitäs muuta…no sen voisin vielä kertoa, että Melli ja minä olemme ruvenneet viholaisiksi. Olen antanut sille ärsyttävälle ärhentelijälle muutamaan kertaan turpaan ja tällä hetkellä meidät pidetään ihan kokonaan erossa toisistamme, jotta en pääse ottamaan sitä kokonaan hengiltä. Kenenkään muun kanssa minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmia – rähjään vain silloin, jos minulle rähjätään ensin, enkä aina silloinkaan.

Jubun ja minun agilitytreenit jatkuvat tietenkin edelleen ja tällä hetkellä meillä on työn alla puomi ja päällejuoksu. Ja välillä mennään rengasta ja pussia ja muuria ja muita esteitä, jotka ovat meille vielä vähemmän tuttuja. Minä olen edelleen ällöttävän hyvä ja Jubukin yllättää välillä menemällä aika hienosti.

– Piipu

Se on semmoista…

…että silloin tällöin meistä otetaan valokuvia. Eivät ne aina ole oikein hyviä ja välillä ihmetyttää, että miksi juuri sillä hetkellä pitää ottaa – miksei oteta silloin, kun me ollaan oikein kauniina. Jos nyt katsotaan vaikka tätä kuvaa

niin eihän Piipu oikein edustava ole. Emäntä on nyppinyt sitä miten sattuu ja jättänyt homman vieläpä ihan kesken ja silti piti vaan päästä valokuvaamaan. Piipu näyttää läskiltä ja kamalan epäsiistiltä. Sillä oli ennen nypintää hieno paksu pamppuhäntä ja nyt se on tuollainen luikero, josta sojottaa karvaa minne sattuu. Pepussa on joku irokeesi tai muu pystykarvaviritys ja mahan alla joku mikälie tupsu. Ilmeisesti tuo kuva on otettu siksi, että Piipu on nyt kokonaiset 7 kk vanha ja tällaisina merkkipäiväaikoina on kuulemma IHAN PAKKO ottaa sankarista kuva.

Minä olen nyt 8 kk, mutta minustapa ei olla otettu seisottelukuvaa, mikä onkin hyvä, sillä pakalla seisominen on ehkä älyttömintä mitä tiedän. Makaaminen on joskus ihan jees, mutta yleensä tykkään enempi kohkaamisesta.

Gimmalla ei ole mitään syntymäpäivää vielä, mutta laitetaan tähän siitäkin kuva sen kunniaksi, että se on meistä vanhin ja jo 5-vuotias.

Noin. Emäntä sanoo, että Gimma on meidän nelijalkaisista viisain, mitä ei ehkä tämän kuvan perusteella heti uskoisi. Emäntä sanoo myös, ettei siihen kyllä paljoa vaadita.

– Jubu

 

Nautiskelua ja tuotoksia

Tänään taas ulkoiltiin ja kuvattiin. Me istuttiin vuorella (Jubu luulee näyttävänsä mahtavammalta, jos se venyttää kaulaansa kuin kiraffi):

Ja seistiin vuorella (tässä olen niin kaunis, että ihan häikäistyn):

Sitten me juostiin yksin:

ja yhdessä:

Jubu tähyää kaukaisuuteen, muttei saa siitä mitään tolkkua:

Toista se on meillä Piipuleilla, joiden silmistä loistaa puhdas älyn valo, kuten tässä:

Melkoista älyn valoa osoitin tänään myös Mellin agilitytreeneissä. Olin auttamassa ihmisiä radanrakennuksessa, kun yhtäkkiä minua alkoi kamalasti kakattaa. Minulla on tänään ollut lörinäkakkapäivä, joten tajusin, että nyt on kiire. Ei varmaan mennyt sekuntiakaan, kun jo huomasin vieressäni olevan putken,  jonne saatoin kätevästi livahtaa hoitamaan vessahommat privaatisti. Emännän valot taisivat olla kokonaan sammuneena, sillä sen piti nostaa asiasta kauhea haloo ja kannella KAIKILLE paikalla olleille pikkuisesta vahingostani.  Se konttasi putkessa ainakin puolet treeniajasta ja päästeli ärräpäitä. Vähänkö hävetti! Varsinkin kun se haisi niin hirveälle loppuajan.

– Piipu

Ulkoilua

Viikonloppuna oli kivaa, kun pääsi kavereiden kanssa pihalle. Enimmäkseen me juostiin ryppäässä, näin

Meille heiteltiin lättyä ja minä innostuin siitä niin, että varmasti koko Herwoodin kylä kuuli – olen aika äänekäs

Merksi aina kurittaa minua, sillä olen sen mielestä liian kova pusuttelija. Tässä se yrittää haudata minut lumeen:

Merksi tosi viksuna – katsokaa tuota silmistä vilkkuvaa älyn loistetta:

Piipukin sai välillä leikkiä lätyllä, vaikka olikin porukan pienin (tai siis matalin – minä olen edelleen kevyempi kuin Piipu, vaikka olenkin korkeampi):

Ja vielä minä itse:

Kaunis ja fiksu niinkuin aina!

Ai niin, sellainen piti vielä kirjata tänne, että viimeisen mittauksen mukaan minä olen 34 cm korkea ja Piipu 32. Meidän ei kuulemma tarvitsisi enää kasvaa YHTÄÄN – ei ainakaan minun, sillä kamalinta maailmassa kuulemma olisi, jos minusta tulee kaikista pikkuisin mediagilitykoira. Paljon parempi olisi olla kaikista suurin miniagilitykoira.

– Jubu

Tulevaisuudessa…

…tulen epäilemättä olemaan seuraavanlaisessa tilanteessa harva se viikonloppu:

Olen tuossa surkeassa kännykameralla otetussa kuvassa harjoittelemassa agilityn ykköspalkinnon ja sertin vastaanottamista. Ne eivät tällä kertaa vielä olleet minun vaan Maisa-tädin, mutta odottakaas vielä reilu vuosi niin täältä pesee!

Olen taas jonkun verran harjoitellut agijuttuja. Osaan juosta siivekkeiden välistä aika monenlaisia ohjauskuvioita seuraillen: pakkovalssit, sylikäännökset ja niistot ovat piisofkeikkeijä, ihan vaan muutaman asian mainitakseni. Isoin projekti meillä onkin siinä, että saataisiin ohjastaja sellaiseen kuntoon, että se pysyy minun vauhdissani. Vaara vaanii (tai minun näkökulmastani ilo), että minä kaappaannun paremman ohjastajan kaveriksi, jos emännällä ei ala puuskutus ja sähellys vähentyä.

Jubu on pöhkö. Katsokaas millaiset jalat se on kasvattanut:

Se kuvittelee olevansa Suuri Metsästäjä – tässä se on saalistanut kynän:

Vähänkö sitä jänskättää!

Todellisuudessa Jubu ei ole kovinkaan suuri, sillä meidät mitattiin viime viikolla ja tulokseksi tuli, että Jubu on 33 cm ja minä 29,5 cm korkea. Oikeasti minä olen kuitenkin isompi, painan nimittäin yli puoli kiloa enemmän kuin Jubu (minä 5,6 ja Jubu 5 kg). Osa painoerosta johtuu siitä, että minulla on valtavampi pää kuin Jubulla ja se taas johtuu siitä, että minulla on aivot.

Minun pää ja aivot.

HeMellin, eikun siis Jubun, pää. Taustalla myös SheMelli.

Mitäs muuta vielä? Ai niin, Mellikin osallistui tänään Hyvinkäällä kisoihin ja köpötteli taas yliaikanollan. Kolme starttia olisi ollut tarjolla, mutta se ei viitsinyt mennä kuin yhden.

– Piipu

Auts!

Minun hampaani ovat vaihtuneet pikavauhtia. Tai siis eivät ihan kaikki, sillä tänään hammaslääkäri otti pois kaksi yläetumaitohammasta, jotka olivat vahingossa unohtuneet paikoilleen. Sain ne kotiin mukaani, tällaiset ne olivat:

Kuten huomaatte, niissä oli valtavat juuret eivätkä ne kai olisi ilman apua irronneet. Nyt minulla on aika tokkurainen olo enkä kuulemma saa leikkiä vetoleikkejä VIIKKOON. Kamalaa! Vetoleikkiminen on kaikista kivointa.

-Piipu

 

Viime viikonloppuna…

…oli kaikkee. Ajelin Jubun, Maisa-tädin ja Merksi-sedän kanssa agilitykilpailuihin Purinalle. En vielä saanut itse osallistua, vaikka osaankin jo mennä ihan mihin vaan putkeen melkein mistä suunnasta vaan ja siivekkeiden läpikin juoksen edestä ja takaa ja vaikka mistä! Neljäkuukautiset ovat kuulemma liian nuoria kolmosluokkaan:-(.

Ei minua ihan kauaa jaksanut ikäsyrjintä harmittaa, sillä paikallepa saapuivatkin minun omat siskot, joita en ole nähnyt Ensikodista lähdön jälkeen. Seuraavassa muutama kuva treffeiltä.

Ensin minä ja Hilma-sisko:

Sitten minä ja Cara-sisko:

 

Oli hurrrrjan hauska nähdä siskoja pitkästä aikaa! Mutta siinä ei suinkaan ollut kaikki reissun jännittävyydet, vaan pääsimme Jubun kanssa hoitoon minun Ensikotiin ja siellä olivat vanhat ystäväni Sprite:

sekä Sprite uudelleen, ja takana myös Kim ja Spiikun häntä:

Ja sitten siellä oli myös minun ÄITI, Cachet:

Voi juku, että oli kivaa! Me leikittiin, mutta sitten myös lepäiltiin, sillä päivä oli kyllä aika pitkä ja jännittävä:

Toivottavasti näen toistekin sukulaisia ja melkeinsukulaisia!

– Piipu

Jubu-miäs

Minusta on nyt tullut oikea mieskoira, nimittäin tänään iltalenkillä nostin jalkaa pissiessä ihan yhtä mittaa. Aina kun näin jotain sopivaa merkattavaa, jalka nousi. Piipunkin merkkasin, kun se sattui sopivasti kohdalle. Olen myös viime aikoina tuntenut omituista tarvetta hypätä Piipun selkään hytkyttelemään. Voi olla, että sekin liittyy jotenkin noihin miesasioihin.

Jubu-miäs

Piipu oli viime viikonloppuna hoidossa Maisa-tädillä. Sillä oli ollut siellä hurjan kivaa eikä se ikävöinyt minua yhtään. No, en minäkään sitä, ei sen puoleen.

Tuossa se töröttää aika tyhmän näköisenä.

Terkuin, Jubu